Mistä mä voin tietää mikä on oikein?
26.2 koulullemme tuli työryhmä Kuuma ankanpoikanen, jonka näyttelijät olivat erikoistuneet nukketeatteriin. Kolmen näyttelijän, Anna-Kaisa Väänäsen, Lotta Virtasen sekä Antti-Juhani Mannisen esittämän näytelmän oli heidän mukaansa parempi herättää keskustelua kuin ottaa opettajan roolia aiheesta.
Entä sitten jos haluan? Entä jos en halua? Olenko mä tosi outo? Jos mä teenkin jotain ihan väärin? Näytelmän aihe saattoi pienesti hätkähdyttää aluksi oppilaita, mutta tästä oli saatu vedettyä erittäin taidokasta esitystä. Aihe oli hyvin laajaa, mutta eniten keskitetty oli nuorten kasvaminen, kaverisuhteet sekä seksi. Mistä mä sen tiedän? Eikö kukaan oikeesti tykkää musta?
Esityksen jälkeen suurimmalla osalla saattoi silti pyöriä mielessä, miksi tällainen aihe. ”Tämä lähti vitsistä kouluaikoina. Aihe on hirveän laaja, joten täytyy päättää mihin siinä pitää keskittyä.” Manninen aukaisi suunsa vastatakseen ensimmäiseen kysymykseemme. Kaikki näyttelijät olivat oikeastaan hirveän puheliaita ”Asioita joutuu kohtamaan ja niistä on hyvä kertoa. Tällaisia esityksiä tästä aiheesta ei oikeastaan ole, joten tuntui tärkeältä tehdä sellainen valmistuttuamme vuonna 2007.” Manninen ja Väänänen sanoivat pienesti nyökytellen päätään. ”Mutta minä valmistuin 2005” sanoi taasen Lotta, joka oli ajautunut pääsykokeisiin vahingossa.
”Selailin kouluopasta ja nukketeatteri kuulosti kiinnostavalta, vaikka useimmalla on mielikuva nukketeatterin olevan Pikkukakkos-tyyliä. Nyt se tuntuu omalta alalta.” Virtanen sanoi, ja tosiaan, näytellessään hän todellakin näyttää nauttivan siitä. ”Lukio on tultu myös harhailtua kaikkien osalta. Mutta olemme myös tehneet lavasteita, nukkeja ja musiikkia – eli ei pelkkää näyttelemistä!”
”Joskus ennen esitystä jännittää, usein pystyy kyllä antaa näytelmän mennä. Jännittäminen on ihan terveellistä. Se on kuitenkin live-tilanne, joten pienesti pitääkin jännittää.” Taitavat näyttelijät esiintyivät rohkeasti lavalla. Näki heti heidän olevan alan ammattilaisia, ja esityksen tunnelma oli sellainen, että tämä oli katsomisen arvoista!
Teksti: Tiia Ylikangas
Kuvat: Minja Suni
